.yksinäisyyttä.
Kuuntelen hiljaa, syksyn tuomaa tuulta. Miten se on niin rauhallinen? Vailla huolia henkäilee..
Miksi en itse kykene samaan, olla vain ja elää, nauttia siitä mitä elämä milloinkin tarjoaa.
Tuuli sekoittaa hiukseni, henkäilee juuria myöten. Yrittäen saada niistä otetta. Ravistella minut hereille.
Olen unen rajamailla, en jaksa avata silmiäni. Tahtoisin kovasti, en vain kykene.
Jossain kaukana kuulen ohi ajavan auton äänen, avaan silmäni väkisin, mutta siinä minä olen..edelleen yksin. Ajatusteni kanssa.
Käperryn nurmikolle, yökaste viilentää ihoani.
Siihen minä vaivun, kaipuuni kanssa.
Selite:
Yksinäisyyttä on vaikea pukea sanoiksi..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
selkeäsanaista kerrontaa, pidän.