Hiljainen kuolema
Eikä kukaan näe kuinka minä kärsin
Minä en tunne mitään - pelkkää mustaako tämä maailma on?
Tuntoni ovat kadonneet, hukutin tunteeni
Ajatukset lensivät pois ja nyt olen aivan yksin
Apua tarjolla, kestä vielä huomiseen
Mutta entä kun mikään ei auta
Ei uni eikä huutaminen
Kahden vaiheilla on vaikeaa
Jaksanko todella huomiseen
Loppuisi tämä vetkuttelu jo
Minähän kuolen tähän kipuun
Auttakaa minua, en jaksa enää
Ystävä lähelläni, toivoo ja rukoilee, silittää mun selkää
Tunnen sun selkärangan
En kai minä nyt niin..
Täydellisyys.
Sitä minä haluan.
Mutta jos en sitä saa
Ikuinen uni kolkuttaa ovella.
Selite:
En vain enää jaksa, kun jäljellä on vain tuskaa ja kärsimystä.
Mikään ei auta. Antakaa minun jo mennä, jooko.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runominän kirjoittama runo
on kovin totuudellinen
kun tartteis apua ei kenelläkään ole aikaa
kompromissejä kannattaa tehdä, sillä kaikkea eli täydellisyyttä ei voi mielestäni saada. epätoivossaan loistavaa kerrontaa pidin paljon