surullinen91

Tyttö istuu kotona ja katsoo ikkunasta taivaalle.
Siellä hän näkee lentävän kauniin ja uljaan valkopäämerikotkan.
Tyttö ihailee sen hienoja värejä ja ulkomuotoa.
Mutta kotka ei laskeudu, se vain etsii taukoamatta jotain.
Omaa paikkaansa.
turhaan.
Aina kun se koittaa laskeutua, muut linnut hyökkäävät sen kimppuun.
Kotka alkaa väsymään.
Silloin tytön ja kotkan katseet kohtaavat, ja niissä on jotain samaa.
Tuskaa ja yksinäisyyttä.
Tyttö katsoo peilistä silmiään, smaragdin vihreitä.
Hiljalleen niistä valuu tuskaisia kyyneleitä.
Kun hän katsoo takaisin taivaalle ei kotkaa ole missään.
Aurinkokin alkaa laskemaan.
Tulee pimeys.
Tyttö menee nukkumaan, yksin.
Kukaan ei välitä.