Krista1989

Oon onnellinen,
pitkästä aikaa mun elämä hymyilee taas,
en tiedä mikä sussa on,
mut saat mun silmät loistaa.
Ne loistaa ku tähdet taivaalla,
hymyilen,
hymyilen taas,
ei tarvi ku suustas yks sana tulla,
olen taas kun pieni lapsi säteilen ilosta.
Mutta pelko,
se on aina rinnassa,
jos sattuu,
mut elämän kulkua ei voi estää,
eikä sitä voi pelätä
se menee miten mene
turha on jarrutttaa.
Hetken se sattuu,
jos on sattuakseen,
mut en halua elää pelossa.
Elän tässä ja nyt
pää asia et oon nyt onnellinen.:)