Niityllä
äitimaan keuhkoista
nousee viileä usva
iholleni kasteeksi
niittyjen kukat
vaipuvat harsomaisen
kosteuden alle
kuin hiljaiseen
narkoosiin
unelmoiden unimerien
ulapalla
tyttö juoksee metsän
laidasta sinisessä mekossa
luokseni, jää käsieni hyväilyyn
taivas kruunaa onnemme
purppuraharmaa sävyillään
pilvet leikkivät kanssamme
kertoen tarinoita kaukaisista
rannoista, uusista seikkailuista
horisontin tuolla puolen
iltatuulessa kaiken
ennustamattoman tuoksu
odotuksia huomisesta
niittyleinikit kumartavat
edessämme hämärän
tummentaessa paratiisin värit
Selite:
Carpe Diem.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
älyttömän kaunis!