Sydämesi
Annoit minulle sydämesi, otin sen vastaan.
Kuljetan tuota pientä sydäntä jonka annoit, pienessä pussissa, pussissa joka on valmistettu ystävyyden ja onnellisuuden aineksista.
Tuossa pussissa ei ole tilaa kuin yhdelle sydämelle, ja sydän jonka sinne nätisti asettelen, on juuri se, minkä minulle annoit.
Suljen pussin, enkä avaa sitä koskaan.
Sillä pelkään että sen tehdessäni huomaan, että sydän ei olekaan enää siellä.
Pelkään, että olet sen salaa ottanut takaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllähän sitä ennemmin sulkee silmänsä totuudelta, jottei vain tietäisi ja joutuisi kärsimään. On kuitenkin kai itsensä kiduttamista, jos aavistelee pahinta vaan ei ota siitä selvää? Parempi kai tulla totuus tietoisuuteen kertarysäyksellä kuin hiljaa kitumalla?
Noh, paljon sai aikaan ajatuksia runosi. Suloinen, herttainen, ja kyllähän se satuttavia ajatuksiakin sisällään pitää.
hieno runo