ZiniG

Runoilija ZiniG

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 6.6.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Neljännesvuosisadan maailman ihmeitä katsellut nuori nainen, jota kirjoittamisen tarve iskee välillä takaraivoon kuin miljoona salamaa. Mä en koskaan sano pahasti,
mä sanon vaan hyvästi.
 

Miltä se tuntuu..

Ystäväni, tunnen pohjattoman tuskasi. Se on kuin ikävän rannaton meri, meri jolta ei ole paluuta.
Tunnen kipusi, sillä sydämeni on saanut osakseen saman kivun. Kaipaus.
Näen silmistäsi, kuulen äänestäsi. Tiedän kuinka taistelet tuota tunnetta vastaan.
Minä olen elänyt tuon kaiken ja elän sen uudelleen kun katson taisteluasi. Rakkaus.

Kuin narkomaani, olet koukussa hymyyn. Riippuvainen hänestä kuin kuu auringosta.
Pyrit irti, mutta takerrut vain syvemmin. Tahtoisin neuvoa, mutta huumeeni on sama. Hulluus.
Hänen kasvonsa kuvastuvat silmistäsi. Hän on huumeesi, hulluutesi.
Hänen nimensä on poltettu sydämeesi, hän on kaipauksesi saavuttamaton kohde.

Hän on ranta, joka sinun mereltäsi puuttuu.
Hän nostattaa tunteidesi myrskyn, vain saadakseen itse tyynnyttää sen.
Hän on. Huume. Hulluus. Rakkaus. Kaipaus.
Jotain mitä ei pitänyt olla olemasssa kuin saduissa.
Huume, jota yritit välttää. Hulluus, jonka mittasuhteille ei löydy vertaa.

Huume, jota et halua mutta josta et koskaan saa tarpeeksi.
Älä taistele vastaan, anna virran viedä.

Selite: 
Ei edelleenkään mikään runon tapainen. Kirjoitin tämän yhtenä iltana kun ystäväni nyyhki puhelimessa ikäväänsä miestä kohtaan jota ei voi koskaan maailman vastustuksen vuoksi saada itselleen. Siitä syntyi tämä, osittain myöskin omia tunteita peilannut teksti.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
24.5.1987
Runojen lukumäärä: 
5