Juha Larikka

Syksyn selkeys on pian syntyvä harmonia
Varjoissa puiden ihojemme
katseittemme välinen Hedelmätarha
Omenoita synnyttämässä uutta
Mato kurkistaa ruohikolla itselleen
syödyssä kodissa Se - Mato
tuijottaa pihanasukasta Siiliä
jolla puuhat eivät lopu koskaan
Syksyn harmonia on tarttunut sen piikkeihin
monivärinen vaahteranlehti kuin lippu

Seison auringossa verannalla
kuuntelen alastonta tuulenkosketusta
katson armolliseen multaan