ajan_viille

akhaijien Helena
tuo helmi Euroopan
armadojen sydämissä
sodan nostattaa

kun vihollinen kopeena
vie neidon hiuksevan
muuriensa takana
tahtoo rakastaa

vie mut manalaan
niin kuin Haades aikoinaan
noustessani kukat kukoistaa
ja kevät saapuu taas

vie mut vajan taa
hädin tuskin tunnetaan
saat sydämeni laukkaamaan
ja keuhkot ahtaumaan

sinut on vienyt Pariisi
romantiikka, vapaus itsessään
epookkien ajanrajat ylittävä kriisi
kauniin naisen kärsimyksen kautta
helpompi jäsentää

Maria Antonia
Josepha Johanna
kaupungissa vanhassa
saa muodit muuttumaan

vaan veri, kosto, kunnia
kumouksen kaartina
kuninkaiden valta kaatuu
ilmaan sakeaan

haukkaa omenaa
silloin kaiken tietää saa
sitoo kupeistasi mieheen
ranteistasi Jumalaan

voisinpa nukahtaa
ikkunani ammollaan
taikka juosta keskiöisin
itseäni lujempaa

sinut on vienyt Pariisi
romantiikka, vapaus itsessään
epookkien ajanrajat kärjistävä kriisi
kauniin naisen kärsimyksen kautta
helpompi jäsentää

sydämien Diana
ihmisten prinsessa
muille syntisille
olet turvasatama

tarinasi kuvina
on meillä tallessa
jälleen kaupungille
uhrattu on karitsa

uni katkaistaan
museoon kun kannetaan
muinaisuuden kasvot kiviset
kuolema ehostaa

nuoruus oikeuttaa
olemassa olemaan
vaan miten selviän jos
nuorena en kuolekaan

sinut on vienyt Pariisi
romantiikka, vapaus itsessään
epookkien ajanrajat sementoiva kriisi
kauniin naisen kärsimyksen kautta
helpompi jäsentää

kaupunkiin ken erehtyy
sen elon pirta lyhentyy
missä on tän kuolonkulon syy?

meist' jokainen on voimaton
ees' historian toiston
ymmärräthän, niin se on
Pariisi on toivoton