ellis

Otan askeleita 

Askeleita kotona, askeleita koulun köytävällä, askeleita tanssi salin poikki, askeleita kadulla, askeleita ihmisten edessä

Ihmisten, niin just, IHMISTEN

Otan askeleita niiden ihmisten edessä jotka ei oo koskaan nähnyt mua, otan askeleita niiden edessä, jotka ovat moittineet mua, moittineet pukeutumista, moittineet tapaa jolla puhun, tapaa jolla elän, tapaa jolla liikun. 

Nää katseet, nää katseet, niin pelottavat katseet. Koskaan en tiedä mitä ne ajattelevat, mitä ne keksivät tällä kertaa. 

Askeleeni johdattavat mua samoja vanhoja reittejä, samoja reittejä kouluun, samoja reittejä lähikauppaan, samoja reittejä treeneihin. 

Askeleet johdattaa mua samoja reittejä, mutta aina päädyn ihmisten ympäröimäksi. 

Tätä mä pelkään. Pelkään ihmisiä, pelkään sitä miten ne katsoo mua, mitä ne ajattelee, mitä ne tuntee ja mitä ne ovat saavuttaneet. Onko heidän to do listallaan rasti asioiden kohdalla joita mä en koskaan saavuta. Asioiden joista mä unelmoin, asioiden joissa mä oon hyvä, joita mä rakastan. Ovatko he saavuttaneet nämä. 

Tää pelottaa mua. Pelottaa että toiset huomataan, mä jään jalkoihin, kukaan ei näe, kukaan ei tiedä. Kukaan ei tiedä mitä mä teen kuka mä oon mistä mä tykkään. 

Jos totta puhutaan elän huomiolla. Aina pitää tehdä asioita paremmin kuin muut. Pitää olla parempi. Pitää näyttää, että musta on johonkin. Musta on laulamaa, musta on soittamaan, musta on lahjoittamaan pieniä kolikoitani hyvän tekeväisyyteen. Musta on jopa valvomaan koko yö, valvomaan yö opiskellen, treenaten, tehden töitä, vaan siks että mut huomataan, huomataan että oon hyvä, huomataan että oon kehittynyt. Vaikka helvetti mä haluan nukkua mä haluan ottaa rennosti ja syödä suklaata kotisohvalta katsoen uusia sarjoja toinen toisensa perään. Tätä mä haluan. Oon valmis uhraamaan omia voimavaroja huomion eteen. HUOMION, MIKSI? Mitä huomiolla tehdään, mitä mä haluan, mitä mä odotan sen tekevän. Ehkei se teekkään mitään. Ehkä se pahentaa, ehkö se ahdistaa, mut hetkittäin se tuntuu hyvältä, tuntuu hyvältä olla näkyvillä, olla hyvä jossain, olla huomion keskipisteenä. 

Mutta nää mun askeleeni ne jatkuvat ne jatkuvat niin kauan kunnes väsyn, kunnes en jaksa, en jaksa miellyttää, en jaksa suorittaa, en jaksa olla erilainen. Joskus askeleet loppuvat, loppuvat kun on aika. En enää kohtaa katseita en ihmisiä en mitään. Olenko tällöin saavuttanut haluamani. Hetkittäinen huomio se tuntuu hyvältä mutta kun askeleet loppuvat mitä mulle käy… 

Muistaako kukaan, muistaako kukaan mitä oon tehny tai mitä jätin tekemättä, unohdunko?