Nimetön
Voi, kultaseni
kuinka oletkaan niin rakas!
Miten viaton onkaan katseesi
niin puhdas sydämesi,
niin kauniit ajatuksesi.
Kuinka voisin vain vaipua syliisi
painaa pääni rintaasi vasten
ja kuulla sinun sanovan
"ei mitään hätää!"
Voi, kultaseni
saanko joskus itkeä
kanssasi meitä kahta
ettemme koskaan, emme milloinkaan
voi olla vapaina yhdessä
ja antaa rakkautemme virrata
koko maailmaan tehden siitä uskomattoman kauniin.
En jaksa enää taistella
tunteitani vastaan.
Tiedän ettet sinäkään jaksa.
Silti se on mahdotonta, ylitsepääsemätöntä.
Silti, se olet edelleen sinä.
Sydämeni suurin rakkaus.
Se olet aina sinä,
sydämeni kipein asia,
oi kultaseni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeän kaunis ja haikea,mutta hyvä runo.