jubero

kyynelten seassa suutelen sinua
häivyt usvaan aamuyön mukana

Koitan juosta perääsi ja huutaa

suo kiskoo minut turpeeseen
ympäröivä metsä vaimentaa äänet

todellisuus repii minut suloisen unen läpi sänkyyn

tyyny on märkänä ikävästä
pala kurkussa vain muisto sinusta

lähden hukuttamaan sinut mielestäni
arjen tappavaan kiireeseen

vaikka jaksankin vain
koska tiedän
että ensi yönä taas pääsen hetkeksi luoksesi