heijastus

Olla jollekin toiselle,
on aina heijastus.
Ainoastaan itselle,
olen todellinen. 

Unohtumalla ajatuksiin,
voi hukata olemuksensa.
Tuntoaistiin keskittyen,
ankkuroidun hetkeen. 

Kun suljen silmät,
olen itseni varmasti.
Avatessa kohtaan maailman,
joka lipsuu otteestani.

Yritän määrittää raamit,
kirjoittaa itseni uudelleen,
mutta törmään seinään.

Pakenen otteestani,
jahtaan itseäni yhä uudelleen.
Valitsen sanat harkiten,
ennen kuin päästän ne vapauteen. 

Pelkään tulla määritellyksi,
en siedä virheellisiä oletuksia.
Olen dynaaminen, muuttuva,
ehkei minusta voikaan saada kiinni. 

Ehkä se on osa ihmisyyttä.