Yksin
Isäinpäivänä satoi lunta, tähän pimeään, kylmään kaupunkiin. Yksin kävelin niitä katuja, joita kävellyt oon monesti ennenkin. Hän joka peilistä vastaan katsoo, en meinaa tunnistaa. Yksin käy nukkumaan, ja ei unta saa. Sysimustaan yöhön matkaa hän, jatkaen elämää, karikoita väistellen. Silmistäin näät, tuon tuskan joka valvottaa. Katseestani näät ettei oo sanottavaa. Yksi rakkaus, monen vihollisen jaksoi selättää. Jättäkää jo rauhaan. Tulet tuomaan kukkia minun haudalleni. Tuo hartiahuivis on saanut taas hengähtää. Pienet kädet tarttuu käteesi, ja minä näen sen.
Selite:
Monen vuoden hiljasuuden jälkee "eksyin" tälleki sivustol. En tiedä oikee mitä sanosi tost pätkäst , lähinnä ajatukse virtaa... :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
