ainoasi

Runoilija ainoasi

ankanpoika

niin rinta rottingilla
katsot minua kuin kaatoa
kuin metsäreissuiltasi mukaan tarttunutta hirveä

minulle suu vaahdossa uhoat
kuinka karhunkin nyljet paljain käsin 
ja puukko vyölläsi, veren värjäämä,
kannat sitä kuin kunniamerkkiä

mutta pinnan alla 
olet vain  se satujen arka ankanpoikanen
joka joutsenen vaatteisiin pukeutuu
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Riipaisevaa kerrontaa, jokainen on lopulta hyvinkin herkkä <3 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
28.9.1998
Runojen lukumäärä: 
10