Musta korppi
Musta korppi.
Lensi olkapäälleni.
Maassa maatessain,
hädin tuskin hengissäin.
Jos oisin ollut kuollut.
Poskesta ois ottanut palasen,
silmäni ois puhkonut.
Mut siinä seisoi-
Otin käsin kainaloon
puristin hellästi rintaani vasten.
"Elä pelkää,ollaan vaan.
En päästä sua koskaan,"
Korpin pää notkahti.
Rintalasta mureni.
Oli päässyt hengestään.
Ihmisen hellästä otteestaan.
Kumpi oli uhri ?
Kumpi julma murhaaja,
joka vaani saalistaan.
Saalisti heikompi osaistaan.
Vai olimmeko molemmat?
Uhreja maan.
Vähitellen pääsemässä,
pois maalisista vaivoistaan.
Selite:
Ihmisen mieli on välillä outo?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


