surumieli

Kuinka hyvältä se tuntuikaan, kun suukotit mun otsaa.
Kosketit niin hellästi.
Nyt kaikki lojuu lattialla. Keskellä huonetta tyhjä alue, missä mikään, tai kukaan ei yhdisty.
Kaikki makaa erillään toisistaan.
Siitä ei pääse eroon, ei sitten millään.
Jos kaikki olisimmme yhtä, asiat olisivat paljon paremmin.
Mihin se katosi? Kaikki loppui kuin seinään.
Toivonkipinöitä lentelee. Kipinöistä ei syty tulta.
Haluaisin koskettaa. Sitä ainoaa asiaa mikä minut joskus teki onnelliseksi.
Onko se mahdollista?
Me tiedämme vastauksen.
Emme vain uskalla sanoa.