Nimetön
Kesä helli lämmöllä kasvoja meidän,
Istuimme vieretysten, ympärillämme vain ruohoa ja heinää,
silmissäsi loisti ilo ja onni;
Elämä,
Tahdoin suudella sinua, vaan vielä en voi.
Tähdet taivaalla jo tuikkia alkoi,
Minä tajusin rohkaistuttava minun ois,
Vedin henkeä syvään ja otin sinua kädestä, pelästyit ja ilo kaikkosi sinun silmistä.
Lähdit pois luotain ja sen ymmärsin;
En voi sinua tuonelaan kanssani viedä.
Sinua odotan täällä minä ikuisesti,
Miksi minut riistettiin luotasi niin aikaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
