Nimetön

Viisas mies minulle aikonaan totesi,
Älä anna itsesi rakastua, se on tie kipuun ja tuhoaa onnesi,
En miestä kuunnellut kun häneen tutustuin,
Tulisesti rakastuin ja annoin sydämmen johdattaa hänen luokseen.

Aluksi viestein keskustelimme ja tutustuimme toisiimme,
Viimein koitti hetki ensimmäisen puhelun, joka päättyi nolosti,
Jatkuvasti opimme toisistamme lisää, sinua tulisemmin halusin.

Oli aika nähdä ensimmäisen kerran, bussilla kuljin luoksesi koko illan,
Kun viimeinkin näimme olimme hieman ujoina, pian kuitenkin suutellimme ensimmäisen kerran,
Kamala oli se sunnuntai ilta, kun luotasi lähdin kun opintielle täytyi palata.

Aloimme nähdä toisiamme usein, joka kerta kun tapasimme en tahtonut pois luotasi,
Eräs kesä tulin pidemmäksi ajaksi luoksesi, oli ihanaa viettää lämpimiä päiviä kanssasi,
Tutustuimme toistemme sukuihin hiljakseen, kävimme jopa yhdessä sukujuhlissa toistemme.

Oli huhtikuu ja sinulle olin valmistellut pienoisen yllätyksen muodossa sormuksen,
Otit sen vastaan ja myöhemmin kävimme ostamassa minulle kulta liikeen halvimman sormuksen.

Talvi oli tulossa mutta se ei minua surettanut, olimme muuttaneet yhteen ja aloitimme avosuhteen onnellisen,
Myöhemmin selasimme lemmikkipalsta apulaa, josta löysimme kaksi ihanaa maatiais kissaa,
Ne meille saapuivat myöhään illalla, eivät tahtoneet oikein meidän luokseen antaa tulla,
Vaan aikaa kului ja nyt kun katson heitä, ovat ne yksi rakkaimmista asioista mitä tiedän.

Asuimme Äänekoskella jonkin verran, sinulle tuli kotiin kaipuu ja tahdoit palata,
Muutimme yhdessä Ouluun apunamme molempien perheet, matka oli pitkä mutta sen arvoinen,
Asuntomme ei ollut kovinkaan kodikas, silti rakkaudella täytimme senkin tilan.

Aikaa kului ja tahdoimme kokeilla jotain uutta, näin tuli meille karvaturri nimeltään Rontti,
Muistan vielä kuinka suloinen hän oli pentuna, vaikka sisäsiistiksi ei tahtonutkaan oppia,
Nyt minulla vierii kyynel poskella, kun häntä ajattelen vaikkei hän olekkaan vielä poissa.

Oli aika suhteemme ensimmäisen koetuksen, tiemme erosivat ja lähdin takaisin Keskisuomeen,
Paras ystäväni kautta aikain minut haki kesken yötä, ajoimme vesi sateessa kohti Saarijärveä,
Olimme erossa vain hieman aikaa, sillä suostuit minut takaisin elämääsi ottamaan ja palasin luoksesi.

Aikaa kului ja murjumme tapiontiellä, ei enää miellyttänytkään tarpeita meidän,
Muutimme uuteen asuntoon vain kivenheiton päähän, mutta tämä paikka tuntui kodilta molempien mielestä,
Maalasimme asuntoon muutaman tehosteseinän, vaan ei vihreä ollutkaan sama kuin kaupan seinällä.

Nyt on aika sen, hetken viimeisen,
Suhteemme kariutui nyt pahemman kerran, vaikka sinua silti tulisesti rakastan ei se riitä aina.

Nyt kun mietin tämän miehen sanoja, en kadu mitään vaikka olenkin tuskan murtama,
Sain kokea hienoja hetkiä kanssasi, tapasin Oulussa jopa ystävän ihanan,
Olen aina kiitollinen että elämääsi jaoit kanssani,
Suo anteeksi kaikki paha mitä sinulle aiheutin.