Nimetön
Sänkyni reunalla, istun ja tuijotan, kun varjot tanssivat lattialla, kerta toisensa jälkeen hiipien yli kylmien jalkojeni.
Olen taas itkenyt.
Ajatellut sinua.
Vien käden rinnalleni,sen nyrkkiin puristaen,
käyn silmät sulkien pitkäkseni,
matkaten sinne paikkaan,
missä voin sinut tavoittaa,
ojentaa käteni ja pyytää sinua tarttumaan siihen.
Kyyneleiden huuhtoessa poskiani,
huudan taas niitä sanoja,
joita tämän maailman ulkopuolella
ei voi ihmiskorvalla kuulla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista, Hieno runo.
Toivoa ja valoa elämään =)
Kaunis. :)