Itsensä varjo

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
351
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 28.3.2026 10:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 

 

Sinä tunnuit
niin
oikealta hänelle
 
kuitenkin
 
sinä aloit
särkemään
hänen sydäntä
välinpitämättömyydeltä

 

hänelle sinä
olit enemmän
kun hän
oli sinulle

 

ja nyt
hän pettyneenä
on kuin
syksy illan
tuulessa
itsensä varjo
 
©Jukka-Pekka Huttunen

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Suruisaa suurta haikeutta runossasi, taiten kuvailtu.
Varjo sielun varjoista, syksyiseen pimeyteen. Me olemme molli- kansaa ja debis olkoon veljemme. Elämä on pitkä jono pettymyksistä toiseen ja silloin kun se sivuuttaa sydämen, se väräjää todella tumman puhuvaa. Mutta otetaan sille ja tällä kertaa juhlistetaan itsensä varjon puhuttelevuutta.
Koskettavaa, vaikka toisten asioihin ei pidäkään puuttua <3 
Surumielinen ja pohdiskeleva on runosi.
pettymyksen tuska on suuri
kun rakkauden odotus ei täyty
voih
näin menee joskus
ihmisuhde
välinpitämättömyys
on todella kylmäävää

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut