Se henkinen reppu

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
323
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 27.2.2024 8:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
14.12.1955

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Kun hän
alkoi purkaa
sitä
mielen painolastia
hän tunsi
kuinka
se henkinen reppu
tuli kevyemmäksi
nyt siellä
henkisessä repussa
hänellä on
niin vähän
enää sitä
mielen painolastia
että melkein
naurattaa
mutta vaikka
sitä on
niin vähän
mielen painolastia
henkisessä repussa
välillä
se henkinen reppu
on niin painavaa
että se
mielen painolasti
henkisessä repussa
saa hänet
vääntymää kumaraan
eikä silloin
se nauraminen
onnistu
 
©Jukka-Pekka Huttunen

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

On aikansa surulle, on aikansa ilolle, kuten myös vahvuudelle ja heikkoudelle. Joskus eivät vahvatkaan hartiat jaksa. Hieno teksti, pidän.
vahva runosi nostaa ajatusta ihmisen voimavaroista ja erilaisista kohtaloista oman reppunsa painon alla, on onni jos sitä saa kevennettyä, mutta aina ei voi edes aavistaa sen uudesti kasvavaa painoa
 
suru jättää jälkensä ja muukin menneisyys
Koskettava.
Koskettavaa kerrontaa, henkinen taakka on kaikkein raskain <3
Alku mukavan positiivinen, loppu surullinen...joskus luulisi hieman jo helpottavan.
Mukanaan vie jälleen runosi. Tuota reppua kannamme, väliin pystyssä, väliin kumarassa.. Tykkään niin paljon tyylistäsi kirjoittaa :)
Tuttuakin tunnetta. Koskettaa, kiitos. 
Mahtava runo jälleen.
Repun viillekket levenevät ikääntymisen ja kokemusten myötä.
Kantaminen käy kevyemmäksi eikä selkä ole enää niin kumara.
Kannattaa välillä myös penkoa repusta turhat pois, pohjia myöten.
Joskus voi kysyä, siitä viereltä, voitko kantaa hetken kun en nyt itse jaksa.
Hyviä retkiä reppu selässä toivotan.
Löytyy sieltä aarteitakin, joskus mullan peitossa.
Pitää vain pestä asiat ajatuksella puhtaaksi, niin paljastuu tarkoitus.
Todella upea runo
Niinpä!
Runossa tuo toisto puree hyvin meikäläiseen,
eli kun kirjoitat henkinen reppu monasti,
avaa se runoa aivan uudella tavalla, kuin jos
olisit kirjoittanut vain kerran, pari.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot