Käsimelläni

vannoin hippokrateen valan
vatsakraaterissa valahan
kalvoin menneisyyden suonissa
nykyhetken virrassa
haudassa
pää paadella
johon merten virma
oli suudellut ankkurin

villissä lännessä
mehupilli holsterissa
lupasin ostarin helmelle
simpukan
jos hän antaisi koskea poveansa

näytti ovea ja nauroi
viehkein hirnein
käsi ammonsa edessä

sain mitalin sodassa
jota käytiin toimistokuutioissa
kivijalan liikavarpaassa
nopilla ja neliöillä

haavoittuneena
silmäkulmaan
minä
matriisien ja makulatuurien mustaparta
tositteiden tiliottelija
otan niskahteriotteen
hartiapankkiyhteiskunnasta
ja rakennan omin pikku sormin
tarkoin ja tarvehankintaisesti
tervehenkisesti
lasketun tilkkuni turpeista
routineista kivistä

käden sydämelleni

pian vain ollen
ja rakastaen
olevaisuuttani

peläten hiljaa
hidastetun pianon putoavan
kapioni kannelle