Huolehtijat,
kantavat painavempia reppuja.
Huolettomat,
heittävät pelkonsa hukkaan.
Tänä aamuna riisuin reppuni,
ja lähdin kohti parempaa elämää.
Joka kerta kun huomasin hetken,
se oli jo kadonnut.
Katsoin taakseni,
ja se oli poissa.
Aurinko lupasi olla paikallaan,
ilman valvontaani.
Ja pilvet liikkuivat,
ilman että käskin.
Minäkin, vaikka olin jo väsynyt, tulin kotiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oivallusta