Kauneudesta...

Lämmin hyvä rauhallinen tunnelma...

Levollisen kaunis.

Lämmin ja kaunis on

Kaipausta ja kauneutta, hyvä runo.
 

Kuin sielunmaiseman että kehon kautta tulevaa kosketusta toisiinsa.

​Kaunis kuva, jonka voisi selata mielen ruudulle yhä uudelleen. Tai vielä parempaa, antaa höyryn nousta iholta taivaalle yhä uudelleen.

Tämä runosikin nousee kuin pakkassavut talviaurinkoa vasten...taivaita tavoittelee kaihoisan kauniisti. Mukavasti olet myös rytmitellyt runolauseesi. Tähän jään leijumaan...

Tulipahan mukavia muistoja mieleen.

Haikean kaunis, silti jotenkin kevyesti leijaileva tunnelma.

Harmoniaa ja kaunista.

Tämä on hyvin kaunis. Juuri sitä mistä kertookin "Kauneudesta". Levollinen melkein harras tunnelma. Eikä sitä riko mikään..kukaan..koskaan!!

Ei sanoja tartvitse tuhlailla, jos osaa tiivistää. Luot riittävät raamit sekä hahmotelman ja ojennat pensselin lukijan kouraan.. Näin se pitääkin olla!

Niiku on runon otsikko, nii on ite runokii kaonis!
Niihä ne sannoo, ett kaoneus on kahtojan silemissä.
Vuan uskallampa eppäillä tuota sanontoo, kaoneottaha on joka puolela kuhan vuan tiijostamme sen olemassaolon. Sokkeettii näkkö kaoneuvven sormillaan.
Vuan muistikuvviin luoma kaoneus on kaekkein kestävintä.
 

Hieno.