Ikävästä...

Runoilija Mystis

Vuoren rinnettä kiipeävät valot
heijastuvat pimeää vasten

Äänet kylän reunoilta

Ja ikävä

Niin kuin ikävä on

- - -

Olen täällä seurassa
ihmisten keskellä

Tuttuja ja tuntemattomia
toinen toisillemme

Tärkeitä

- - -

Omin silmin minä tätä katson

Tämä pieni nainen tässä
valmiina kiipeämään

Valloittaman vuoren
koko maailman

Ja Sinut
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Loistava runosarja alusta loppuun. Huikea. 
Pieniä suuria valloituksia. Runosi sanoma hieno.
Herkkä, kaunis, ihastuttava runo.
Kaikkialla kokemuksia ja sinä osaat niistä upeasti kertoa
Valloittava runo
Minut on helppo saada kiinni, kun on luminen keli ja tämä rollaattori mokoma, jolla pääsee palan matkaa alle minuutin.
Oiii...loppuaan kohden vain paranee.
Romanttista hehkua!
Siinäpä tekemistä pienelle naiselle ;). Mutta tuolla asenteella valloitus on henkäys vain :) Tässä runossa on sellaista perspektiiviä, joka kiehtoo paljon. Elämänarvot jotenkin järjestymässä. Huikean hieno :)!
Tosiaankin, eikun vain kiinni "härkää sarvista".

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot