Matkasta...

Runoilija Mystis

Minä olen avannut niin monta ovea
etten edes tiedä mistä mennä ensin

Johonkinhan tästä on

Jos elämä on matka

- - -

Ja minä pyörin eteisessä
suuntavaistoni kadottaneena

Kuin puolukka ämpärissä

- - -

Sisäinen oppaani otti loparit

Tosta vaan

Adios - koitahan pärjäillä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olen vahvasti sitä mieltä, että oppaasi pitää jämäkällä otteella kädestäsi kiinni.
Takaisin se tulee, vaikka estelisit
Ihailtavan rehellinen runo. Vaikean tilanteen kuvaat kauniiden kielikuvien kera. Loppu on inhimillisyydessään hehkuvan lämmin. Ja jos en vielä sanonut, tykkään tästä runostasi. 
Minäkin tykkään! Ja tykkään myös Runoretkun kommentista, jonka sisällön jaan sanasta sanaan.
:D Joskus sitä avaa turhankin monta ovea, mutta löytyy se suunta aina lopulta. Hieno runo!
Hyvin runoiltu epävarmasta tilanteesta.
Kyllä se suunta löytyy, kun aikansa pyörii
tunteen ja järjen vaihtelevalla  tiellä.
Mukavasti kerrot, tämä elämä on kuin pitkä matka.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut