Susi...

Runoilija Mystis

Olen niin hirvittävän pahoillani
etten voi olla kanssasi
samaa laumaa
ystävä

Samalla niityllä
metsässä

Täällä - minun kaunis suteni

Taistelemme eri puolella
samasta paistista
peuraa

Vaikka tahtoisin niin koskettaa
harmaanhallavaa turkkia

Katsoa syvälle keltaisiin silmiin

Jakaa tämän lihan
tunnoitta

Miten joskus häpeänkään kaltaisiani

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Voimakas, tunteikas runo. Pidin paljon.

Ja susikin vielä...

Tää eläin on liian kaunis ollakseen kotoisin, tiedät kyllä mistä, tämän haluan lemmikiksi, laske se vapaaksi ehkä se osaa jäätien....

Kaunis ja yhdyn osaltani viimeiseen lauseeseen=)

Tämän runon viimeisen lauseen myötä tulee mieleen eräs omituinen tarpeeton tunne *myötähäpeä*, onko sitä tunnetta aitona olemassa, vai onko se vain oman imagon menettämisen pelkoa.

Tiedä häntä.

Runo ssa on kyllä hyvin kytketty sanoma ihmiseltä toiselle luonnon keskelle.
Hyvä runo tämä.

Niin totta... Oivaltava runo.

Onpas upea euno!
Viimeinen rivi haastaa itse kunkin.

Omaperäinen, mielenkiintoinen runo.

Rajansa kaikilla, kait sen sudetkin tietää tavallaan. Kaunis empaattinen runo

Luettuaan tästä jää miettimään avarakatseisesti.

Ohos...jopas on voimakasta tekstiä...mielenkiintoinen runo, hyvä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot