Kaivaten...

Runoilija Mystis

Huomaan jälleen kiertäväni kehää
näissä hiljaisissa huoneissa
kaivaten elonmerkkejä

Kun kaikki ovat menneet

Ja jäljellä on vain muistoja
etäisiä kaikuja jostain
aikojen takaa

Ja jostain saapuvat haamut

Rikkomatta aamun rauhaa
istuvat pöytääni

Sen pienen hetken ikävälläni on koti

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava runo, johon omien kokemuksieni kautta kovin samaistun.

Herkkä, haikea runo

Tällainen olotila on joskus tervetullut.

Nostalginen, haikea runo;)

Olen kirjoittanut ikävästä, runoillut raastavasta kivustakin. Mutta kaipauksesta en olisi taitanut rakentaa ikävälle kotia. En noita hiljaisia hetkiä jotka kietoutuvat tähän.

Moon ihan hiljaa vaan.

Arvoituksellisuus muuttuu kauniisti ikäväksi runon lopussa. Kauneimpia lopetuksia muuten, mitä olen vähään aikaan lukenut!

Kauniisti kuvasit kahoissa oloa. Taitavasti loit hyvin aidon tunnelman, johon lukijan on helppo samaista, jos on kokenut jotakin samantyyppistä tai jos muuten on hyvä eläytymään.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot