kun olemattomuus
olevaisuuden railoksi repeytyi
minusta erilleen sinkouduit silloin
niin monien elämien jälkeen
eteeni ilmestyit
ja sydämeni itsensä hiljaiseksi takoi
ajanlaskujen alkuun itsensä kumautti
muisti
toisen puoliskonsa muisti sydän
ja kuinka iloinen olen että sinut löysin
tästä maailmasta, tästä aikakaudesta
emmekä me täydellisesti toisiimme sulaudu
silkkihansikkaina prinsessojen pieniin käsiin solahda
päivittäin hiertymiä sille aiheutat
niin monella tavoin kulkuansa
duurissa, mollissa rytmität
silti tiedän
sydämesi
sydämeni
toinen puolisko
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
