sinun kätesi
pieni nyrkki, joka ensi kerran haroi odottavaa olevaa
jolla malttamattomana halusit jo polttaa salaisuuksien verhot
sinun kätesi
yritti ottaa kiinni liukkaat hetket
liian kauniit tartuttaviksi
ravistaa tuskan jonka pihka patinoitunut
sormenjälkesi sointuun
noussut tietämyksestä, vahvuudesta
laskenut epävarmuudesta, viisaudesta
vetänyt yhtäköyttä, vastaköyttä
työntänyt vavisten poikasen pesästä
kantanut jalattoman soiden yli
ja kun se käsi otti ensimmäisen kerran kiinni hänen kädestään
virtauksenne oli Volga
yhdessä näitte kierrot vuosien, ihmisten
kuuntelitte Siperian äänettömyyden tarinaa
annoitte Volgogradin orpolasten kyynelille kodin
ja kun vuodet kuluivat
virtauksesi kääntyi yläjuoksulle
napapiirin neitseelliseen valkeuteen
hän lähti alajuoksulle
Mustanmeren mausteiseen syliin
ja kun kätesi viimeisen kerran päästi irti hänen kädestään
maailmojen vedet syvenivät kanssasi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
