Nimetön

Ruukussa mustaa kultaa,
sydän täynnä mustaa verta
aavikon vaeltaja etsii
maailman ja itsensä rajoja,
jotka ovat samat.

Niin kuin Kosmopoliitti,
kotonaan kaikkialla,
tai mystikon ominaisuudessa
vieraana maailmassa
hän käy kulkuaan hitaasti;

välillä seisahtuen,
jatkaen taas, väliin edeten
kohta perääntyäkseen -
hän hahmottaa totuutta
tietoisuutensa rajoilta.

Ja aurinko jatkaa kiertoaan
välittämättä, hellittämättä,
kuin tumma muukalainen,
joka kiertää kehäänsä
sielun pimeässä yössä.