Ei enää tarvetta uudelle rakkaudelle
Tilaa on enää painajaisille
Muuttui kenties tuolloin
Päästessään kurkistamaan verhon taakse
Ja kauhu hiipi sisällensä
Nuo kaksi muuttuen osaksi toisiaan
"Sinua minä rakastan."
"Painajaisten täyttämä maailmani"
Siellä, jossa kylmä valkoinen valo
Näyttää kaiken ja totuuden kaikesta
Riisuen jokaisen
Silmiensä edessä
Tuntematta sääliä ketään kohtaan
Surematta kenenkään kohtaloa
Nähden kaikkien ja kaiken rappion
Heikkoudet
Nähden heidät, ei sitä miltä yritättävät näyttää
Kenties joku eksyy pois tieltään
Ja löytää sisällensä, jäätyen valkoiseen
Ääreyteen, osaksi kauneinta
Etsivä ei sitä löydä
Totesi, kuten tapanaan on:
"Minä, painajainen
Löydän teidät."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Moneen suuntaa vievää eksistenssiä ja mielenmaisemaa tunnekartan ääreltä.
Ilmavia, syvällisiä mietelmiä.
Sivut