joskus nämä hetket vuodesta olivat aamuhämärää
valoja iltaisin ja savua joka oli joku leikki
rakastumisia ehkä ja kädestä pitämistä
puhtaita lakanoita ja vain kauniita sanoja
nyt olen valoisat hetket unessa ja elän pelkän pimeän
valo on kalpeaa ja savu yskittää ja tarttuu
enää vain vihaan ja suren enkä enää edes tiedä mitä kaikkea
läheisyyttä ainakin
tarhoja on seiniä myöten ja ne ovat minusta
en ole aikoihin sanonut mitään kaunista
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
