Nimetön

petturi säihkysilmä
haavoittuvaisuuden kalsea viitta päällään
tavanomaisen tavanomaisuutemattomuuden viekoittelevat
sisäänsä sulkevat sanat

esiripun kohotessa
niin, missä silloin olet?
narritkin nauravat tukehtuakseen
maassa makaava haavoittuvaisuuden kalsea viitta ilman kantajaansa

ablodit kiertävät kuin haaskalinnut
nakertaen palan jokaisella tahdilla

vain nilkkansa taittanut nuorallatanssija nyyhkii