ei laaksoa, ei kukkulaa...

kai moni meukkaa
suureen ääneen vääryyttä
kokiessansa
osansa oikeutta
vain halvennettaessa

miettimättäkin
selvennee sekin seikka
missä on vihko
mihin tulisi panna
ja miten muistaa mikin

paikka lauteilla
haettavissa samoin
kuin oma ote
kauhanvarresta, tai vain
maisen majan kirjasta

olvikuurnien
kustannuksista vastaa
takautuvasti
vain sopimusrikkojat
ihmisyytensä arvoin

kasvattaessaan
jälkiensä peitteeksi
vihreän veran
vieressä seisovia
lumioletettuja

jää vyöryn alle
jälkiä seinustoihin
muistettavaksi
stoan pilarein tavoin
aikaansa meditoimaan

sillä pöydällä
jolle jää yhteiskunnan
normit kivenä,
voi yrittää pelata
muttei koskaan leipoa...