varjoisan kujan
toiseen päähän juostuaan
saattaa oivaltaa
jotain itsestään selvää
lähtökohtaisuudesta
luonteenomaista
kantaaottavaisuutta
puolustautuen
ymmärtämättömyyden
vastakohtaisuuksilta
nykyaikana
karttakepin juurikaan
näppäimistöille
ei kuulu kolahtavan
takaa vaikka näkisi
vihkon täyttyneen
toisiaan seuraavine
piirustuksieen
torin mukulakiviin
toisten poljettavana
epäilemättä
yhtäkään lähimmäistä
toista enempää
mistä syystä kukin on
papereitaan sutannut
millä ruokitkin
myös lokit kirjattomat
jaksaa raakkuen
seurata purjehtijaa
joka reivaa ajallaan
https://www.youtube.com/watch?v=-mVAavUPZNE&list=RD-mVAavUPZNE&start_radio=1
https://www.youtube.com/watch?v=ro5gZtmVZ4E&list=RDro5gZtmVZ4E&start_radio=1
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=F6hkDl4ac6k&list=RDF6hkDl4ac6k&index=1
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todellakin tanssittava
hyvä sanoitus sinulta
Varjojen läpi kulkenut hetki, joka pysähtyy vasta silloin kun huomaa, ettei mikään ole ollutkaan sattumaa.
Kujan päässä ei odota valaistus vaan jokin pienempi tapa, jolla ihminen kantaa omaa väärinymmärrystään kuin kiveä muistona taskussaan.
Kun katsoo taaksepäin, miten jokainen askel on piirtänyt viivan jonkun toisen vihkoon, jonka sivut täyttyvät ilman lupaa, ilman selitystä, ilman karttakepin kolahdusta auktoriteetiksi.
Torin mukulakivet, jotka eivät muista kuka kulki ensin ja kuka viimeisenä, mutta kantavat silti kaikkien painon.
Ja lokit, kirjattomat todistajat, jotka seuraavat purjehtijaa vain siksi, että joku liikkuu eteenpäin. Ne eivät kysele syitä, eivät papereita, eivät selityksiä.
Ne näkevät, että purje nousee ajallaan, että tuuli käy niin kuin tuuli käy, että jokainen reivaus on oma oivalluksensa.
Ecce - it - kas, siinä se on
Hetki, joka sopii todellisuuteen olematta täydellinen.
Suit -
Istuu kuin varjo, joka ei enää pelottele, vaan seuraa mukana kuin hiljainen todistaja; kulkeminen on aina ollut itsensä kirjoittamista toisten sivujen väliin.
Kas, kas, kaikki kulkeminen on vain varjon piirtämä todiste siitä, että jokin sisälläsi jo tiesi suunnan.
The Smoke Amorphis
Amorphis - Smithereens / The Smoke - Forging a Land of Thousand Lakes[Oulu] - YouTube
Kiitos mielenkiinnon osoituksesta alati ihmeellisemmäksi käyvään ajallisuuteen.
Soit malliesimerkin kuinka hatarassa maailmassa elämme, kaikkine houkutuksineen puiston kojuista saa pikkurahaa vastaan hattaraa, jonka lipaisijaa sivuilta syrjäsilmin tarkkaillaan onko kohta posket tahmassa tuollakin...
Hetken saattaa siellä kieli vilahdella koittaen omalta osaltaan vielä pelastaa jotain, jostain, josta ei kenties enää itsekään ole enää niin varmasti selvillä kuin on siihen asti halunnut uskoa olevan...
Se on kuten muutkin, jostain kotoisin ja sinne löytää tahtoisi takaisin.
Muistin palaillessa pätkittäin, näin, kuten muutkin saattavat, kaikki pirstaleet eivät ole lähtöisin samasta (lue omasta) peilistä, jonka osia takaisin kerätessä voi herätessä koittaa yhdistää kohdillensa, kunhan tausta on tasainen, tukeva ja vakaa. Muussa tapauksessa on kuin salin seinäruusuilla tanssisi kutsumattomia pilkkeitä silmäkulmistaan pyyhkiviä unelmia anellen hiljaa mielessään osalleen oikeaa, näkijää ja tekijää, joka jäisi vielä senkin jälkeen, kun kaikki muut ovat menneet... minne sitten lieneekään, itse kuitenkin on vielä jäänyt miettimään... kohdallaan... osaansa.
https://www.youtube.com/watch?v=94qnajnAENY&list=RD94qnajnAENY&start_radio=1
Sivut