Nasulan pikkujoulut

"Lie missään onko toista
paikkaa ah, niin kotoista,"
mietti haaveellinen potsi
yllään luomunahkarotsi,
"kuin tää oma kotilätti,
niin lämpöinen ja nätti."

Joululauluja jo laulaa
muut nasut täyttä kaulaa,
vaan pieni potsi poloinen,
on masentuneen oloinen.
"On varmaan seuraamuksia,
kun salaa kallistellaan kuksia."

Ja tunnelmissa Muumimaan
käy nasu ulos tuumimaan.
Seisoo kuutamossa kuurakoivut,
kuiskain; "Kyllä tästä vielä toivut."
Niin huokas luiset jättiläiset,
palas mieleen muutkin lättiläiset.

Ruokailivat siellä sopuisasti,
rosolliakin tuotiin uusi lasti.
Lahjojakin vaihdettiin,
pahaa sanaa kaihdettiin.
Muuan porsas muuten sisäsiisti
kärsän hihansuuhun niisti.

Potsin katse karkaa pitkäsääreen
joka asettautuu pianon ääreen.
Sulosoinnut tilan täysin täyttää
nuori karju kitaraakin käyttää
rytmikkäästi rummun tavoin,
tunnelma on rehti, avoin.

Uupuu vähin erin nasut
puetaan jo uni-asut.
Jaksaa aamun asti riemuita
jotkut häiriimättä muita.
Ja aamusella saakin vuoron
taas veisuu kirkas enkelkuoron.