Sinua minä ajattelen.
Sinua ajattelen ja minua siinä.
Enkä saa unta.
Säteitäsi, kuljet mua ohjaten,
valaisten.
Seuraan, parempaan hamuten,
läpi rakkauden.
Koskien.
Synkkiin pyörteisiin vajoan
jos liian ahnaasti kajoan
houkutuksiin alttiin mielen,
ennen kuin osaani itkien
taa hampaiden pitkien
sen opin nielen.
Kunnes käsittäin; ystäväin.
Kuohut kultaiset
huuhtoivat varpaani multaiset,
kun puuta elämään istutin,
kaipuuta itseeni muistutin.
Ja taas; ilman muuta,
havahdin.
Kasteessa heräsin,
jykevää totuutta peräsin
mykkänä huutaen,
kun muuta voinut en
sinä aamuna,
minä iltana saan
vastauksen vuolaaseen
elon unelmaan
-koskemattoman.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on vahva runo, joka ei yhdellä lukukerralla kokonaan avaudu. Juuri sellainen kuin hyvän runon pitää olla. Joitakin sanoja jäin mutustelemaan, jotta saan ne soljumaan...
Hyvin monivivahteinen runo!Toteamusta, pyyntöä, kyseenalaistamista ja toivetta.Aihe on hieno ja ajatuksellisesti toteutettu, erilaisesti ja omaperäisesti.Erityisesti kohta;"Seuraan parempaan hamuten, läpi rakkauden" ja "Kuohut kultaiset" jne. iskivät
tajuntaan, joita jäi miettimään, kuten koko runon olemustakin ja sen sanomaa.Kerran löytyvät kaikki vastaukset, mutta töitä tehdään jo täällä ja välillä lujasti, niiden löytymiseksi.Hieno, erilainen runosi ja hyvin syvällinen!
hienoa vahvaa runoutta sinulta, rakkauden voimaa ja odotuksen tuskaa, kuinka onnistuneesti kuvaatkaan tilanteen, mykkänä huutaen, ja olen miltei sanaton, sanomaan mitään, minäkään, todella hienoa runoutta, sinulta
Sivut