aika repii niin paljon
ottaa osia minusta ja sielustani
pakottaa astumaan, kulkemaan läpi huoneen
pysähtymään
kuuntelemaan
kuinka lumi hiertää katon pintaa
raahautuu, syöksyy alas
radio pauhaa
tämä voisi tapahtua missä vain
mutta tähän se haluaa
särkevän nilkkani ympärille
läpi koko kehoni se minulle puhuu
kellon viisareiden ääni
aika
ihan helvetillinen aika !
ajatus on niin viileä ja hidas
hitaampi sekunnin lyömää
auringon läikän muodostumista maahan
kyynelen kirpoamista
Selite:
Niitä elämän harmaita hetkiä taas kerran, aika on armoton ja oikeastaan rakkauskin. Olen kuin muukalainen omalla maallani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Täsä runosasi ei kimmellä pintakiilto eikä helskä hilipatihiippaatiuvut mutta tässä on on ruisleivän ja hernekoiton voima ja elämän maku.
Vahvaa ilmaisua kosketaa pidän.
Ei elämä aina helppoa ole
hieno
Dramaattinen, todellinen ja vilpitön
Runo.
Sisältöä, sanomaa, kerrontaa avoimena
ja rohkeana.
Hieno!
Niinpä, aina ei saa armoa...hyvä runo
todella koskettavaa on kuvauksesi, hetkesi pitkiä ja vaikeita, sinä onnistut kertomaan ja tartuttamaan tunnelman lukijaan, juuri nyt on sinulla vaikeaa, mutta pidän siitä että jaat sen kanssamme, juuri tuskassa syntyvät parhaat runot, kuten tämä
Vahva teksti. Vaikuttaa lukijaansa syvälle kuin kipu. Upeita vertauskuvia.
tutuntuntuista runoilua..jotain omasta itsestäni tuttua. hyvää tekstiä
tunsin melkein olevani
sinä..niin voimaakkaasti
sanasi tulivat vastaan
taidokas
Erinomaisen vahvaa tekstiä, hyvä runo
Osaat kirjoittaa Runoa. Luonnollisen helposti etenevää kuin maisemassa kulkisi, ei mitään samaa, aina uusi näkymä; kuitenkin tie jatkuu ja päättyy jonnekin.
Sivut