Surunaamoja me olemme 
kädet eivät ylety lämpöön toisen
kasvot eivät onnellisuudesta hymyile
 
kädet eivät ylety lämpöön toisen
kasvot eivät onnellisuudesta hymyile
On arkipäivän pienet ilot
ne häviävät huolten kuormaan
 
Kesän kauneutta
vedän syvän henkäyksen
on vielä hetki aikaa viipyä
surunaamojen seurassa
 
Pyydän voimani iloni
takaisin surunaamalta
suoristan itseni
 
Auringon näen ikkunan raosta
aukaisen sieluni tähän päivään
saan elämän täyttymyksen eteeni
ne häviävät huolten kuormaan
Kesän kauneutta
vedän syvän henkäyksen
on vielä hetki aikaa viipyä
surunaamojen seurassa
Pyydän voimani iloni
takaisin surunaamalta
suoristan itseni
Auringon näen ikkunan raosta
aukaisen sieluni tähän päivään
saan elämän täyttymyksen eteeni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Tämän tunnelma vetoaa juuri nyt.
Sivut