Pikkukettujen joulu

Lunta oli satanut ja satoi vielä pikku ketut vaelsivat lumisessa ja kylmässä metsässä välillä ne pysähtyivät kuusen juurelle lepäämään, ruokaa oli vähän metsässä.

Niiden vatsa huuti ruokaa koko ajan ja kyyneleet tulivat usein niille silmiin vain toistensa lämpö lohdutti niitä.

Katsellessaan taivaalle siellä loisti kirkas kuu se loi
valoaa pimeään yöhön, ketut nukkuivat sylitysten ja sydämet löivät samaan tahtiin

He aavistivat, että oli jotain tapahtumassa ne kuulivat jonkin kummallisen aina hiipivän hiljaa metsässä valo kädessään

Pian niille selvisi tontun tarina sehän oli joulun Tonttu sellainen, joka hiipii kilttien lasten luona merkiten muistiin lahjatoivomuksia ja sellaista

Ensin pikkuketut eivät uskaltaneet lähestyä, mutta jouluaattona tonttu yllätti pikkuketut ja pidätteli niitä, sillä hän halusi viettää kettujen kanssa joulu-aaton lämmitellen yhdessä kynttilöiden valossa.

Tonttu kertoi tarinoitaan ja syömistäkin hän haki pikkuketuille nythän oli joulu ja silloin metsän eläimet myöskin saivat syödä mahansa täyteen.

Pikku ketut olivat onnellisia tästä joulun rakkaudesta myös ihmisiä kohtaan hehän nämä ruuat olivat metsään jakaneet ja tontun avustuksella hekin saivat osansa.
Mitä tulee taas kun joulu on mennyt jäi vain lämmin muisto rakkauden ajatuksesta