Surullisuutta sydän tuntee
pois on lapsi viereltäni
häntä jota ennen tuuditit
hän joka oli läheisempi
kuin kukaan muu
Minne hävisi aurinkoiset päivät
jolloin iloitsimme yhdessä
minne katosi hymysi,
minne lähdit läheltäni
Nyt on vain synkkää
se näkyy itkuna
urina kyyneleinä
Ympärilläni voisi olla
vain iso vesi
puhdistasi sieluni
poistaisi tämän painavan
ajatuksen
etten enää koskaan näkisi
kultaista pienoistani
Hymyilen kasvoillani
vaikk sydämessä painaa
missä on lapseni kultainen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Miten tuttuja tunnelmia tässä! Lapsosen kasvaminen ja äidistä erkaantuminen on kovaa äidinsydämelle.
Haikea, herkkä runo
Todella koskettava runosi on surullinen ja samalla rakastava..
Äidin huoli pesästä lennähtäneestä voi olla tosi suuri - havahtuminen ajan kulkuun tapahtui juuri sillä hetkellä, kun ensimmäiseni muutti omilleen. Osui ja upposti tähän lukijaan suunnattoman kaunis, surumielinen runosi.
Näitä tunteita en koe itse koskaan, mutta ymmärrän kyllä vanhempien huolen lapsistaan. Kauniisti sen puit runomuotoon.
Äidin kaipuutaa koskettavaa,pidän.
Sivut