olet arvokas

On hiljaista, kuuluu vain sydämeni lyönnit.
Sydän lyö lujaa, sitä ahdistaa, tuntuu kuin se pyrkisi ulos rinnasta.

Sieluni on kärsinyt kaikista kolhuista joita on täällä saanut .Se on rikkirevitty, ja haavoilla, se on verinen, ruhjeilla,sitä sattuu.

Se odottaa, se odottaa että joku tulisija päästäisi pois siitä piinasta jota joudun kärsimään.

Mietin usein tätä maailmaa, kaikkea ihmeellistä mitä tänne on luotu, kaikkea pahaa mitä täällä tapahtuu, ja kysyn "miksi?".Eikä kukaan löydä siihen vastausta.

Usein itken, mutta itken niin ettei kukaan näe. Usein ahdistun, enkä voi ymmärtää miksi rakkaani vietiin täältä pois.

Mutta silloin muistan, onneksi sinä olet siinä, sinä jota rakastan enemmän kuin mitään maailmassa. Vaikeuksista huolimatta olet tavalla tai toisella pysynyt vierelläni, ja tukenut minua.
Sinä olet se, josta kaiken synkkyyden keskellä kiitän. Olet minulle arvokas.
Sinua sieluni rakastaa. Vaikka sieluni hukkuisi ahdistukseen, rakkaus sinuun ei koskaan muutu.