kuljen mä elämän tiellä
mutkia matkallain on
suoristaa kumpa mä voisin
ees mutkista jyrkimmän
joskus on taival niin raskas
ja painavat askeleet
sitten taas kulku on kevyttä niin
ei askeleet paljonkaan paina
usein polku vie läpi louhikko maan
silloin askel voi livetä harhaan
silloin oppaan mä tarvitsen matkallain
sydän oppaista mulle on parhain
se opastaa polulla pysymään
joka rakkaimman luokse johtaa
polunpäässä jo siintää onnen maa
siellä mä rakkaani kohtaan.
Selite:
tommonen pulpahti pintaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan toiveikas ja kaunis runo elämästä! Kiitos.