Kaunis syksyn värittämä lehti leijailee maahan.
Haavoittumatta ja pehmeästi.
Olisinpa syksyinen lehti.
Ei koskisi, en särkyisi.
Olen rakentanut itseni uudestaan.
Pienestä nupusta puhjennut
kuin lehdet kevään.
Olen kasvanut ja kaunistunut,
olen loistanut yksin ja muiden kanssa.
Mutta taas olen pudonnut maahan.
En ole lehti. Hajoan.
Vaikka miellät vahvaksi, en ole.
Vaikka miellät rohkeaksi, en ole.
Otteeni irtosi.
Rakensin oman linnani.
Vallihautoja vieritysten, korkeat muurit suojana.
Ei pääse sisään ritarit, ei prinssit.
Vain uskollisimmat henkivartijani vierelläni.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
