Minä olen
hukannut kevään.
Se ehkä hukkui
bussikortin lailla
, juostessa,
marraskuun kiillottamaan maahan.
Minä hain sitä
monta tuntia
Etsien käsin
läpi teiden saastuttamia
kuurankukkia
Tahallaan koitin
liian paksun takkini
talvenkestävyyttä
Otin tukea
vihreiden lasinsirpaleiden
peittämistä seinistä
Minä olen
hukannut kevään.
Se ehkä hukkui
kolmen ja puolen litran
viskipullon painon mukana
Se ehkä hukkui
mikroautojen äänien
sumentamiin rallipukuihin
Poliisiksi aikovan pojan
tiukkaan hiusvahapolitiikkaan
Se ehkä hukkui
väärin sidottuun
lippuun puolitangossa
, talkkari minussa tiesi sen,
Minä olen
hukannut kevään.
Enkä enää muista
asfalttimiesten tuoksua
elämänmittaisissa jonoissa
Istun seinäni edessä
ja yritän muistaa
Huhtikuun paljaan maan
jähmettävät varpaat
pelkän sambapuvun ja
nuotion ihollani
Ja miten se
puku repikään
nahkasohvat ja tähtitaivaat
Vaikka istun hiekkalaatikolla
ja nuolen puhtaaksi muovilelut
en muista
katupölyn makua
piilolinssien alla
Minä olen
hukannut kevään.
Tahallaan me nostettiin
sinisen Mustangin konetta
niin että saatiin
kolhu nokkapeltiin
Tyhjien päivien varjot
tiukentavat otteitaan
kevään väistyessä
Ja minä
etsin hampaillani tikkuja
reisiesi syvästä lihasta
Miksi minua
on taputettava päähän
tuhansien hyönteisten
tahmealla verivelalla?
Koska
Minä hukkasin kevään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut