Minun sanani pysähtyivät aina sinun vastatuuleen vasten kasvoja kävit päin et uskonut mahdollisuuteen vaikka sovittiin ettei me jätetä koskaan toisiamme kumpikaan - ei polteta siltoja välilämme nyt me ollaan erillämme toisiltamme poissa kaukana ulottumattomissa vaikka luvattiin ettei me jäädä turhaan toisiamme kaipaamaan - ja että me löydetään siihen syy silti löydettiin tie vain eksyksiin ja ollaan hukassa nyt molemmat eikä olla olemassa toisillemme enää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen eli hyvä
Tosi kaunis runo joho helppo samaistuu.. kiitos<3
Runosi on hienosti muotoiltu ja
sanasi vievät mukanaan.