Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Näkyjä lienet nähnyt,
unia utuisia katsellut.
Valosta auringon loistosta,
kirkkaasta päivän paisteesta.
Kevät kaunehin kaukana vielä,
värillinen iloa tuova kukkain loisto.
Odotus oiva palkittakoon,
toukokuussa kumahtakoon -
iskeköön tajuntaan jokaisen,
raikas ilma lämpimin piirtein.
© HH, 2012
Kommentit
Pian valo voittaa, rentukka kukoistaa, rastas iltaan säveliään kuuluttaa...
Huigeen upea!
Sanataidetta,
tulee mieleen kaleva..
Tästä runosta tulee mieleen kalevalalaiset runot. Saman tyylinen poljento tässä runossasi jotenkin.
Lämmin hyvänmielen runo.
Täynnä kevään odotusta.
On se päivä jo paistanut aika keväisesti välillä : ) Mukava runo
aivan ihana odotus-ja toiveikkuusruno
Sivut