Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Lyhyiden poikkiteiden varsilta
vähäisin askelin kohti tyytyväisyyttä
elämä ja maailma
samojen kulmien takana
Entä me toisenlaiset
katsomme kauas kuin huomiseen
iltaan saakka ja enemmän
uusi aamukaan ei riitä
Kuka pelkää kuuta
joka lopettaisi loistamisen
Kenelle lämpö on hiekassa
joka pysyy alla
Haluamme vastaukset kysymyksiin
joiden vuoro pitäisi viimeinkin olla
© HH
Kommentit
Liikuttavan koskettavaa..
herkistää..
niin paljon on asunnottomia
ja köyhiä..kin..
Ei ole helppoa monien elämä näinä aikoina.
Pohtiva, hyvä runo
runosi kertoo empaattisuudestasi
kaikilla kun ei mene niin hyvin
vähin mitä suomi kansalaisilleen voisi tarjota on katto ja vuode
Hieno, pohdiskeleva runo.
Vaan kuinka onnellisempi tuokin pohtija voi olla, kuin se joka elää "amerikkalaista unelma". Tärkeiden asioiden herättelyä runosi sisältää hienoudessaan.
Koskettavaa taidokasta kerrontaa
Syvällistä pohdintaa kuinka meitä ihmisiä on niin monenlaisissa kohtaloissa ja usein juuri he heikoimmat niin helposti unohtuvat, kun liikaa keskitymme vain omaan elämään.
Annat pohdittavaa, kosketat tärkeää asiaa sanoillasi!!
MIKSI on sortoa, välinpitämättömyyttä, jopa hylkäyksiä..
Suomessa tänä päivänä jotkut asiat menvät alamäkeä. Valitettavasti!
Erittäin hyvä runo!
Onnen kulminaatio vastauksien ja kysymyksien ristitulessa, hetkessä. Kaunis kirjoituksesi tämän mieleeni kirvoitti, kiitos.
Sivut